...niin ettei veri kierrä. Saatana.

pieni päivitys: muuten menee päin helvettiä, aikataulut pettää, tietokone ei toimi ja ohjaava opettajakin on sairaslomalla. Bye bye toukokuun publiikki. Mutta, jos ei huonoa, niin jotain hyvääkin. Siis, mars mars äänestämään huomenna. Numerokin on helppo, kunhan vaan muistaa Aku Ankan: siis kolme, 3, trois, tre (niinkuin kolme ankanpoikaa ja American Bantam 313...) Jatkakaa. Niin minäkin. Ainakin yritän.

Kaikista pyhistä lupauksista ja hyvistä aikomuksista huolimatta näyttää taas kuukausi hurahtaneen. Puolustukseksi on todettava, että kuukauden viivästyksen aikana opintoviikkotiliä on kasvattu jo kuudella (!!!), arvosanatkin kaksi nelosta ja vitonen. Istu ja pala. Kyllä kannatti. Ja loman jälkeen on odotettavissa lisää... öööh.. ääh... tuota... ykkönen muistiin ja.... Yhteensä jotakuinkin 23 opintoviikkoa (tämä siis sillä ehdolla, että jaksaa loman aikana vääntää kaks rästissä olevaa harjoitustyötä, jotka ovat olleet rästissä vasta vuoden, toim. huom...). Wow. Ilmankos olikin kiireinen syksy. Ja tulee jopa vielä tämän päälle lisää sitten myöhemmin, kun on kirjoittanut abstraktin opinnäytetyöhönsä, joka on englanninkurssin viimeinen tehtävä (ans kattoa, jaksaako enää siinä vaiheessa panostaa vai mitä näyttää vitutuskäyrä) ja kunhan pääsee/ehtii/kykenee/insertsomeotheryhtäkivanepämääräinenpredikaatti uusimaan bumerangin. Joita on siis tähän mennessä tullut vasta yksi, jipii. Toisaalta, 23 ov:n saldoon sisältyy 5 ov juridiikkaa, joten aika korkeat on todennäköisyydet ainakin yhdelle bumerangille lisää. Ei se mitään, noita tarvii, ainakin niin kauan, kunnes opin sen tekniikan, jolla se palaa takaisin heiton jälkeen. Ei ole nimittäin vielä koskaan onnistunut ja olis aika rouhee metsästystekniikka sorsamettälle. Little help, anyone?

Opinnäytetyökin on sitten jo ajatusta pitemmällä: aloitusseminaarin pito oli yksi ohjelmanumero joulukuun rumbanäytöksessä. Seuraavaksi pitäisi aloittaa hervottoman lähdeaineistopinon läpikäynti. Jaa, ja siitä aloitusseminaarista piti kuulemma joku muistio kirjoittaa ja projektisuunnitelmaan korjaukset tehdä. Pitäisköhän sitä aktivoitua, kun on nyt päivän maannut sohvalla ja ottanut kahdet päiväunet, ihan sen takia vaan, koska on loma ja voi. Mene tiedä.  (Voitaneen edelleenkin olla herttaisen yksimielisiä, että allekirjoittanut määrittelee sanan saamattomuus sanakirjassa...). Mutta jos miettisi sitä vasta ens viikolla. Ja kaikkia muitakin hommia, jotka piti saada ennen joulua tehtyä - uusi vuosi is beginning to sound rather nice, don't you think.

Stressilelu kiittää ja kuittaa, siirtyy lomailemaan syksyn stressistä ja hankkimaan uutta stressinaihetta perheen kanssa jouluilemalla. Huoh. Muistakaa syödä paljon kinkkua, etenkin mun puolesta, minä kun en siitä pidä (en minä mikään kaninruoanpupeltaja ole, herrassussiunakkoon, pois se minusta ja kauas, mutta kinkku ei ole koskaan oikein istunut - ilmeisesti äidinäidiltä peritty ominaisuus, joten äitikään ei voi oikein valittaa, vaan kiltisti paistaa yli kakskymppiselle nirppanokkakakaralleen paahtopaistin  :D), mutta suklaat on sitten mun, niihin ette koske!!! Nih!!

arvatkaa sitten vaan, löytyikö se sieltä...

P R K L. T A N A. L I S Ä Ä P A I N O K E L V O T O N T A T E K S T I Ä ...

Väyrysen Pavelle tiedoksi: ei vielä tietoa, voiko vitutukseen kuolla, mutta empiirinen testi on hyvää vauhtia käynnissä.

Ja nottei siinä tarpeeksi: opinnäytetyön aihe hyväksytty. Onnitteluja (ts. surunvalitteluja) otetaan vastaan, adressit saa lähettää Mannerheimin lastensuojeluliitolle terveisin että eikös teidän tehtävä ole juuri tämmöisiä kärsimyksiä estää...

Hrmph.

No, syysloma tuli ja meni ja arvatkaa vaan, tuliko se aiheen hyväksymishakemus jätettyä? No eipä tietenkään: käytiin korkean tason bilateraalisia neuvotteluja, oli välillä valtakunnansovittelijakin mukana ja jopa Mahtisaarelle soittoa harkittiin, kun viimeinkin päästiin sopuun ja lopullinen sopimus (=lue hakemus) allekirjoitettiin tänään ja jätettiin ylemmän päättävän elimen ratifioitavaksi. Jaa ketkä neuvottelivat? No allekirjoittanut ja allekirjoittaneen henkinen olemus, erityisasiamiehenään saamattomuus, laiskuus ja vittu-mä-en-just-nyt-vaan-jaksa-vaikka-jaksankin -miehet. Että näin tällä kertaa. Hyvin alkaa: tavoiteaikataulussa ollaan jo kuukausi myöhässä, mutta onneks aikaa on vielä reilusti. Kunhan aloitusseminaarin saa pidettyä ennen joulua, niin hyvin menee.

Ajattelin vain viimeinkin päivittää hieman tilannetta, ihan vain teille kaikille fanilaumoilleni (l. molemmille tilaajille, tsik). Tästä eteenpäin lieneekin sitten säännöllisempää kirjoittelua odotettavissa, tiedä sitten, onko valitettavasti vai onneksi: luvassa epätoivoista vuodatusta, ajoittaista turhautumista ja hallanvaaraa alavalla maalla...

Sitten asiasta kenkälautaan. Tiedättekö, mikä nostattaa vitutuskäyrää suorastaan eksponentiaalisesti? No se, että on puolessavälissä 1 nopan kurssia ottaa ja hukkaa juuri kirjastosta lainaan saamansa kirjan... Etenkin, kun ko. kurssin suoritustavat on läsnäolo (100 %, argh) ja harjoitustehtävät - jotka ovat siis ko. kirjan tehtäviä. Repikää riemua siitä sitten... Tulin viime viikolla koulusta, kun ko. tunti oli ollut päivän viimeinen (ja olin jopa hakenut kirjan kirjastosta samana aamuna), nakannut repun nurkkaan ja unohtanut sen sitten sinne. Piti tyhjentää pikavauhtia seuraavana aamuna, kun tuli hätätilanne, enkä sitä ole sen jälkeen nähnyt. Sigh. Onneksi on vielä pieni toivonrahtu jäljellä, että olisin unohtanut sen luokkaan, mutta sen varaan ei kannata laskea. Vitutuksen kuorruttaa vielä se, että samassa syssyssä on sitten mennyt irtosälä, ts. kulmalukkokansio, missä oli ko. kurssin siihenastiset tehtävät jne. Ei vituta ei yhtään joo. Rahareikiä kun olis tällä hetkellä muitakin, eikä niistä vähäisimpänä mätkyt. Pistää vaan ihmetyttämään, mistä se verottajan täti/setä on ne luvut tempaissut, en minä ainakaan viime vuonna ole moista rahamäärää nähnyt, ei mitenkään voi olla... *viheltelee viattoman näköisenä*

Toivossa on hyvä elää, pakkaa vain olemaan adhd-oireinen elämänkumppani.

Huppista, juolahtipa juuri mieleeni, että olinkin sitten viime viikolla puheena olleen tunnin jälkeen mennyt opinnäytetyön aloitusseminaaria kuuntelemaan, kun sopivasti paikalle satuin. Ei kyllä hajuakaan, oliko se siinä vaiheessa mukana, tosin jostain syystä on hämärä muistikuva, että olisin seminaariin saapunut kirja kainalossa. Lähtikö se sieltä poistuessa mukaan kans, ei voi tietää.

Nonni, mitä tuli sanottua, ei se Toivo täällä sitten pitkään viihtynytkään. Prkl. Mutta eiköhän tässä jotain keksi, ja mitä tuli verkkokauppojen hintoja vilkaistua, niin ei onneksi sentään markkinoiden kallein kirja ole, joten ei kirjastokaan siitä varmaan suuria summia veloita - useampi kaljatuopillinen kumminkin mennee ohi suun (niillähän opiskelijat tunnetusti laskee, mitä nyt tradenomit kännykällä, tosin tunnetaan myös tapaus, joka käytti vaihtoehtoiskustannuksena he-man-ukkoja - very interesting).

Njaa, oliskohan siinä nyt taas tarpeeksi vaihteeksi, päätähuimaavalle fanitusjoukolle. Johan mä olen kohta yhtä suosittu kuin Roni - sic! :)

Lukekaa lapsillenne. Ennen kuin hukkaavat kirjat.

Jakso vaihtui tänään, tarkoitti sitten, että pari päivää painettu tenttejä ja urakalla. Huoh. No, onneksi loppuivat, toistaiseksi. Lyödäänkö vetoa, että ainakin yks tulee bumerangina takaisin?

Opinnäytetyökään ei ole edistynyt tuumaakaan... senttiäkään... nanometriäkään... Hieman meinasi tänään hermostuminen iskeä, kun kävin kuuntelemassa aloitusseminaarin ja tajusin, että hei, munhan pitäis päästä pitään oma tässä ihan nyt justiinsa. Argh.

Ens viikko on kumminkin lomaa, toivottavasti sitä sais edes jotain järkevääkin aikaiseksi. Näytön alalaitaan liimattu (jep, ei poissa silmistä, vain osittain poissa mielestä) rästityölista vaan venyy ja venyy eikä siitä saa mitään yliviivailtua pois (äärimmäisen tyydyttävä tunne, voin kertoa - siis se, kun pääsee yliviivailemaan, ei se sen tuijotteleminen ilman, että saa mitään aikaan). Hautajaisetkin on lauantaina, joskohan tämä vetämätön olo saisi pikku hiljaa jonkinlaista vetoapua. Ja kyllä oli harkinnassa pari lomapäivääkin viettää, mutta kun ei millään kerkeäis. Toisaalta, kun sais noi työt pois, niin tipahtais aikas nopeasti (*ynnäilee sormiaan*) ainakin 5 ovaria rekkaan, kahden kurssin pakolliset harkkatyöt pois alta ja yhden ison homman hyvälle alulle (vaatii tosin järkyttävän työmäärän vielä ennen joulua, puhumattakaan siitä kahvinjuonnista, kun laskuja väännetään yötä myöten, että raportin ehtii palauttaa ajoissa). Keväällä voisi sitten ottaa vähän rennommin - joka tosin on suhteellinen käsite, kurssejakin kun on keväälle tullut haalittua 6 (yks tosin suullista ruotsia, joten sitä ei työtaakaksi lasketa) - ihan vaan noin opinnäytetyön kaveriksi. Suuruudenhullu? Aivan ehdottomasti. Työnarkomaani? No osittain, mutta koulutöitten suhteen ei niinkään - kouluraporttien vääntämisaktiivisuus näyttää olevan kääntäen verrannollinen vuosikurssiin...

Edellisestä vuodatuksestakin kului taas yli viikko. Hieman pitänee ottaa (tässäkin suhteessa) itseään niskasta kiinni - kerran viikossa vähintään. Ei se muuten, mutta onpahan jotain muutakin muistoa prosessista kuin sidottu paperinmakuinen tekele.

Vielä kun pääsis tästä helvetin räkätaudista eroon.

No, life ain't fair - get over it.

ja minusta ooooorjan teeeit.....
miksi meitä laiskoja laulattaa, helppo raha ja elämä naurattaa...

Tai sitten ihan vaan perinteisesti: hauskinta on sillä, jolla on vahvin lääkitys.

Kapuloita tuli taas rattaisiin, pitihän se arvata. Ei ehtinyt edes "yksi influenssarokotus, kiitos" -fraasia sanoa, kun taas halaillaan peittoa ja sohva on ylin ystävä. Syysflunssahan se, olisihan se pitänyt arvata. Toimii kun tauti ja entinen mies, tulee aina kutsumatta juuri silloin kun ei saisi ja pois ei lähde kulumallakaan. Mutta minkäs teet. Deadlinet venyy ja paukkuu mutta ei kai siinä, onhan se kolmen vuoden jälkeen huomattu, että kyllä ne vastaan otetaan myöhässäkin - etenkin nyt, kun opettajat ennen kaikkea haluaa vain päästä vanhoista kiusankappaleista eroon ja rima on kuminauhamallia. (etenkin, kun opintosuoritusten vanhenemissääntö on ollut vasta tämän vuoden alusta asti voimassa, notta ehtiihän sitä vielä, tässähän on oikein viikkotolkulla aikaa vuodenvaihteeseen, jolloin vanhimmat osasuoritukset fuksivuodelta vanhenevat... :D).

Ja pakkohan se on tunnustaa, päiväsaikaan telkkarin ääressä löhöäminen on oikein mukavaa, varsinkin kun kesällä sitä ei ehtinyt tehdä (kun oli kerrankin oikeissa töissä eikä "opiskellut" kesää). Mutta kuka helevetin idiootti ne kielitaidottomat "juontajat" on palkannut päiväsaikaan ruudussa höpisemään? Ja ennen kaikkea, jos niillä ylioppilastutkinnot on, niin sen sensorin sais viedä saunan taakse, siellä on vielä tilaa...

Tämä tyyppi poistaa varmistimen seuraavan chat show -juontajan kohdalla. Tiedättepä sitten.

Olalle vie! Lepo! Ja mitä helvettiä siellä taas hommataan, naama näkkärille kun olis jo!

Tunnetusti, kun pitäisi tenttiin lukea, harkkatyön tekstiä vääntää tai mitä tahansa muuta vastaavaa, niin kaikki muu on huomattavasti kiinnostavampaa. No, saipahan tiskattua, imurointi odottaa vielä vuoroaan. (ikkunoitten jonotusnumero on aikas iso, if you catch my drift... ;D).

Siis, korkeakoulutusta hyödyntäen:


You are Statler or Waldorf.You have a high opinion of yourself, as do others.
But only because you are in the balcony seats.
ALSO KNOWN AS:Those two old guys in the box.
SPECIAL TALENTS:Heckling, complaining, being cantankerous
QUOTE:"Get off the stage, you bum!"
LAST BOOKS READ:"The Art of Insult" and "How To
Insult Art"
NEVER LEAVE HOME WITHOUT:Their pacemakers.

What Muppet are you?
brought to you by Quizilla

Osu ja uppos.

Nyt se sitten on tapahtunut, se mitä olen jo jonnin aikaa pelännyt: ensimmäinen tilaaja blogilistalla. (Ja se ei muuten ole allekirjoittanut, ihan noin niinku periaatteesta). Nyt iski vaan kauhea epäilys, että se on joku kaveri, tuttu tai kumminserkunkaima tjsp. Mitäköhän sitä uskaltaa enää suustaan päästää... * plaraa läpi kaikki kirjoitukset ja miettii, missä kohtaa paljasti henkilöllisyytensä*
Eihän se muuten, mutta iskee kauhiat suorituspaineet: joku oikeasti lukee, pitää näköjään oikeasti ruveta tekemään jotain ja nostamaan tasoa. Toisaalta, tason nostamisen luulisi käyvän helposti: pohjalta ei ole kuin yksi suunta ja tiettävästi se on ylöspäin. :)

Noh, hiljaista on taas pidellyt, mutta viikon loppupuolella tuli suru-uutisia kuolemantapauksesta, joten jaksaminen on ollut vähän heikoilla. (puhumattakaan siitä eksponentiaalisen vitutuksen ja morkkiksen määrästä, kun pitäis tehdä rästitöitä, mutta ei vaan saa aikaiseksi. ja siihen ei luulisi edesmenneen hirveästi vaikuttaneen - tasan yhtä laiska fiilis oli viime viikonloppuna. No, jos sen tällä kertaa laittais tämän vatsataudin piikkiin).

Huomenna heti aamusta olisi taas yksi seminaari, jonne laukata. Itse asiassa olisi vielä ihan mukava aihekin, mutta sitä seuraava tunti on peruttu, joten ans katto kuin äijän käy: saako revittyä itsensä punkan pohjalta ylös ja (teko)reippaana kouluun vai voittaako lorvius acuticus ja kouluun päästään vääntäytymään vasta puolenpäivän maissa...

Kuukausikin sitten vaihtui huomaamatta, yksi kuukausi bloggarinelämää takana (saako sitä itseänsä jo tuolla nimellä kutsua? kertokaa nyt hyvät ihmiset epätietoiselle). Parin viikon päästä häämöttääkin jo syysloma. Tarkoittaa myös muutamaa välitenttiä, harkkatyön palautuspäivämäärää (ajattelin tosin mennä kerjäämään viikolla lykkäystä, kerrakin vielä oikealla selityksellä) ja yhden kurssin lopputenttiä, se kun on poikkeuksellisesti yhdelle jaksolle pakattu (useimmat meillä kestää koko lukukauden eli kaksi jaksoa). No, onpahan ainakin tekemistä, kunhan vielä saisi itseänsi niskasta kiinni.

Paineita kasautuu myös siinä suhteessa, että olin asettanut itselleni aihehakemuksen suhteen välietapiksi syysloman: hakemus siis syyslomalla kasaan ja sitten hyväksyttäväksi. Mutta, ottaen huomioon kuinka _ahkerasti_ hommaa on taas tällä viikolla saanut vietyä eteenpäin, niin ei kovin hyvältä näytä. An mun kaik kestä.

Toisaalta, lisää aikaa opponentin etsimiselle. Kukakohan raukka siihenkin tehtävään joutuu. Sääliksi oikein käy. :)

Pitänee palata vahtimaan sohvaa, osoittaa kovasti taas innostumisen merkkejä ja meinaa vaihtaa vapaalle. Prkl, heti kun selkänsä kääntää, niin avot, johan hiiret hyppii pöydällä.

Täällä stressilelu, lorvilandia. Over and out.

Tai siis, onks kukaan nähny uskoa tai toivoa? Jätkät prkl on tehnyt oharit...

Aloitin sitten pikkuhiljaa kirjoitushommatkin. Tiedetään, tiedetään, lukeminen on vielä _pahasti_ alkutekijöissään, mutta hei, onhan mulla sentään komea nippu alan lehtien artikkeleja jo valmiina, eikös sillä pötkitä pitkälle - niitä mitään lukea tarvi... :)

Rehellisesti sanottuna, kirjoittelen siis parhaillaan eräälle kurssille pienenläntää, suorastaan persjalkaista harjoitustehtävää samasta aiheesta kuin mistä olen harkinnut opinnäytetyöni tehdä. Tai tarkemmin sanottuna hommahan meni niin päin, että ensin napsahti ko. harjoitustyö tehtäväksi, mistä sitten keksinkin, että vot, tästähän saa opinnäytetyön aiheen. Harjoitustyön tekeminen siis alkoi, aikaa on esittämiseen enää pari viikkoa ja samalla on puolentusinaa ryhmätyötä työn alla - yhden niistä esittäminen on samana päivänä kuin harkkatyön, jippii...

Kauhu iski: ei ymmärrä asiaa ei yhtään ja lähdeviittauksiin hukkuu. Tai siis olisi ainakin, mihin hukkua, sitä on kummasti kerääntynyt suht pienellä vaivalla parissa viikossa - ja kirjastontädit olis vielä lisääkin lähettelemässä, kunhan sinne asti sellujalosteita hakemaan ehtisi. Kirjoittaessa kävi kumminkin perinteiseen tapaan pieni vahinko: pidin auki samalla elektronista kokotekstitietokantaa, josta löytyi oikein kiva kirja, asiakin vielä hyvin ymmärrettävästi kirjoitettuna (ongelma olikin miten saada kirjoitettua sama asia yhtä selkeästi toisin sanoin, jottei plagioinniksi menisi). Lukee sitten (xxxx, 19XX) joka toisen virkkeen perässä, huoh...* Tuleekohan tästä mitään.

No, eiköhän tämä tästä, josko olisi vain tilapäistä maanantaivitutusta. Pitäisköhän lisätä vitamiiniensaantia (purkistahan minä, kuka sitä nyt muka vihanneksia...), mene ja tiedä.

Suunnittelevat sitten toisaalla oikein miitin järjestämistä Ouluunkin - Juttutuvassa sattuneista edesottamuksistahan on jo saanut kuulla, tai siis lukea** useammalta taholta (ei, en minä lue muitten blogeja en...). Tai sitten ei. Mutta olisihan se pitänyt noista etelän immeisistä tietää, etteivät edes ryypätä osaa. Jeps. Siinä mitään uutta ole. Tulihan tuosta kesällä omakohtaistakin kokemusta. (nimim. ei voi ymmärtää mikä muka Kaivarissa on niin ihmeellistä... Tosin minähän olenkin susirajan takaa - tai ainakin melkein -, minua pitää ymmärtää. ;D ). Kehtaiskohan sitä itsekin sinne hipsiä, katotaan miten äijän käy.

Ja sitten jotain aivan muuta. Statistiikkaa oli kiva tutkailla, nyt kun viimeinkin sen bongasin. Kiva huomata, että selaimista Tulikettu on suosituin, toimimaton madonreikäpurkki tosin valitettavasti hönkää niskaan (ei, minä en pidä mikkisoftasta, vaikka riistokapitalisti pikkuporoporvari olenkin - and proud of it).
Suurin osa tulee Blogilistan hakemistosivuilta, mikäs siinä. :)

Mietityttää vaan, että mitä liikkui päässä sillä tyypillä, joka blogiin eksyi googlettamalla "sviiks". Olis ihan kiva tietää. Tai sitten ei.




PS. se maksa oli sitten ihan sairaan hyvää. harmi, että loppui jo.
PPS. blogit on muuten oikeasti tarpeellisia: en oikein ehdi/muista/valitsesopivaverbi seurata orwelliläisyyden huipentumaa, mutta ajan tasalla pysyy silti hyvin. tattista vaan. :)
PPPS. tästähän tuli pitkä. ei varmaan huomaa, että pyrin välttelemään kaikin keinoin tiskaamisen ja oikeiden kirjoitushommien pariin siirtymistä, eihän? :)
----
* puhumattakaan ongelmista, joita syntyy, kun ei saa viittaukseen sivunumeroita tms. kohdilleen: pelkkä nettiosoitteen viittaaminen ei auta, lienee joku hieno härpäkekoodijutska taustalla, mutta kun ei niin ei. minkäs teet, mutta eiköhän joku opettaja siihen ratkaisun keksi - ja jos ei keksi, niin sittenhän se ei ole minun ongelmani, vaan teen niinkuin lystää, mikä olisi ehdottomasti mukavin vaihtoehto :)
**pitänee opetella taas koodia ainakin sen verran, että saa yliviivauksia tehdä, toim. huom.