No, syysloma tuli ja meni ja arvatkaa vaan, tuliko se aiheen
hyväksymishakemus jätettyä? No eipä tietenkään: käytiin korkean tason
bilateraalisia neuvotteluja, oli välillä valtakunnansovittelijakin
mukana ja jopa Mahtisaarelle soittoa harkittiin, kun viimeinkin
päästiin sopuun ja lopullinen sopimus (=lue hakemus) allekirjoitettiin
tänään ja jätettiin ylemmän päättävän elimen ratifioitavaksi. Jaa ketkä
neuvottelivat? No allekirjoittanut ja allekirjoittaneen henkinen
olemus, erityisasiamiehenään saamattomuus, laiskuus ja
vittu-mä-en-just-nyt-vaan-jaksa-vaikka-jaksankin -miehet. Että näin
tällä kertaa. Hyvin alkaa: tavoiteaikataulussa ollaan jo kuukausi
myöhässä, mutta onneks aikaa on vielä reilusti. Kunhan
aloitusseminaarin saa pidettyä ennen joulua, niin hyvin menee.
Ajattelin vain viimeinkin päivittää hieman tilannetta, ihan vain teille
kaikille fanilaumoilleni (l. molemmille tilaajille, tsik). Tästä
eteenpäin lieneekin sitten säännöllisempää kirjoittelua odotettavissa,
tiedä sitten, onko valitettavasti vai onneksi: luvassa epätoivoista
vuodatusta, ajoittaista turhautumista ja hallanvaaraa alavalla maalla...
Sitten asiasta kenkälautaan. Tiedättekö, mikä nostattaa vitutuskäyrää
suorastaan eksponentiaalisesti? No se, että on puolessavälissä 1 nopan
kurssia ottaa ja hukkaa juuri kirjastosta lainaan saamansa kirjan...
Etenkin, kun ko. kurssin suoritustavat on läsnäolo (100 %, argh) ja
harjoitustehtävät - jotka ovat siis ko. kirjan tehtäviä. Repikää riemua
siitä sitten... Tulin viime viikolla koulusta, kun ko. tunti oli ollut
päivän viimeinen (ja olin jopa hakenut kirjan kirjastosta samana
aamuna), nakannut repun nurkkaan ja unohtanut sen sitten sinne. Piti
tyhjentää pikavauhtia seuraavana aamuna, kun tuli hätätilanne, enkä
sitä ole sen jälkeen nähnyt. Sigh. Onneksi on vielä pieni toivonrahtu
jäljellä, että olisin unohtanut sen luokkaan, mutta sen varaan ei
kannata laskea. Vitutuksen kuorruttaa vielä se, että samassa syssyssä
on sitten mennyt irtosälä, ts. kulmalukkokansio, missä oli ko. kurssin
siihenastiset tehtävät jne. Ei vituta ei yhtään joo. Rahareikiä kun
olis tällä hetkellä muitakin, eikä niistä vähäisimpänä mätkyt. Pistää
vaan ihmetyttämään, mistä se verottajan täti/setä on ne luvut
tempaissut, en minä ainakaan viime vuonna ole moista rahamäärää nähnyt,
ei mitenkään voi olla... *viheltelee viattoman näköisenä*
Toivossa on hyvä elää, pakkaa vain olemaan adhd-oireinen elämänkumppani.
Huppista, juolahtipa juuri mieleeni, että olinkin sitten viime viikolla
puheena olleen tunnin jälkeen mennyt opinnäytetyön aloitusseminaaria
kuuntelemaan, kun sopivasti paikalle satuin. Ei kyllä hajuakaan, oliko
se siinä vaiheessa mukana, tosin jostain syystä on hämärä muistikuva,
että olisin seminaariin saapunut kirja kainalossa. Lähtikö se sieltä
poistuessa mukaan kans, ei voi tietää.
Nonni, mitä tuli sanottua, ei se Toivo täällä sitten pitkään
viihtynytkään. Prkl. Mutta eiköhän tässä jotain keksi, ja mitä tuli
verkkokauppojen hintoja vilkaistua, niin ei onneksi sentään
markkinoiden kallein kirja ole, joten ei kirjastokaan siitä varmaan
suuria summia veloita - useampi kaljatuopillinen kumminkin mennee ohi
suun (niillähän opiskelijat tunnetusti laskee, mitä nyt tradenomit
kännykällä, tosin tunnetaan myös tapaus, joka käytti
vaihtoehtoiskustannuksena he-man-ukkoja - very interesting).
Njaa, oliskohan siinä nyt taas tarpeeksi vaihteeksi, päätähuimaavalle
fanitusjoukolle. Johan mä olen kohta yhtä suosittu kuin Roni - sic! :)
Lukekaa lapsillenne. Ennen kuin hukkaavat kirjat.
tiistai, 22. marraskuu 2005
Kommentit