No, syysloma tuli ja meni ja arvatkaa vaan, tuliko se aiheen hyväksymishakemus jätettyä? No eipä tietenkään: käytiin korkean tason bilateraalisia neuvotteluja, oli välillä valtakunnansovittelijakin mukana ja jopa Mahtisaarelle soittoa harkittiin, kun viimeinkin päästiin sopuun ja lopullinen sopimus (=lue hakemus) allekirjoitettiin tänään ja jätettiin ylemmän päättävän elimen ratifioitavaksi. Jaa ketkä neuvottelivat? No allekirjoittanut ja allekirjoittaneen henkinen olemus, erityisasiamiehenään saamattomuus, laiskuus ja vittu-mä-en-just-nyt-vaan-jaksa-vaikka-jaksankin -miehet. Että näin tällä kertaa. Hyvin alkaa: tavoiteaikataulussa ollaan jo kuukausi myöhässä, mutta onneks aikaa on vielä reilusti. Kunhan aloitusseminaarin saa pidettyä ennen joulua, niin hyvin menee.

Ajattelin vain viimeinkin päivittää hieman tilannetta, ihan vain teille kaikille fanilaumoilleni (l. molemmille tilaajille, tsik). Tästä eteenpäin lieneekin sitten säännöllisempää kirjoittelua odotettavissa, tiedä sitten, onko valitettavasti vai onneksi: luvassa epätoivoista vuodatusta, ajoittaista turhautumista ja hallanvaaraa alavalla maalla...

Sitten asiasta kenkälautaan. Tiedättekö, mikä nostattaa vitutuskäyrää suorastaan eksponentiaalisesti? No se, että on puolessavälissä 1 nopan kurssia ottaa ja hukkaa juuri kirjastosta lainaan saamansa kirjan... Etenkin, kun ko. kurssin suoritustavat on läsnäolo (100 %, argh) ja harjoitustehtävät - jotka ovat siis ko. kirjan tehtäviä. Repikää riemua siitä sitten... Tulin viime viikolla koulusta, kun ko. tunti oli ollut päivän viimeinen (ja olin jopa hakenut kirjan kirjastosta samana aamuna), nakannut repun nurkkaan ja unohtanut sen sitten sinne. Piti tyhjentää pikavauhtia seuraavana aamuna, kun tuli hätätilanne, enkä sitä ole sen jälkeen nähnyt. Sigh. Onneksi on vielä pieni toivonrahtu jäljellä, että olisin unohtanut sen luokkaan, mutta sen varaan ei kannata laskea. Vitutuksen kuorruttaa vielä se, että samassa syssyssä on sitten mennyt irtosälä, ts. kulmalukkokansio, missä oli ko. kurssin siihenastiset tehtävät jne. Ei vituta ei yhtään joo. Rahareikiä kun olis tällä hetkellä muitakin, eikä niistä vähäisimpänä mätkyt. Pistää vaan ihmetyttämään, mistä se verottajan täti/setä on ne luvut tempaissut, en minä ainakaan viime vuonna ole moista rahamäärää nähnyt, ei mitenkään voi olla... *viheltelee viattoman näköisenä*

Toivossa on hyvä elää, pakkaa vain olemaan adhd-oireinen elämänkumppani.

Huppista, juolahtipa juuri mieleeni, että olinkin sitten viime viikolla puheena olleen tunnin jälkeen mennyt opinnäytetyön aloitusseminaaria kuuntelemaan, kun sopivasti paikalle satuin. Ei kyllä hajuakaan, oliko se siinä vaiheessa mukana, tosin jostain syystä on hämärä muistikuva, että olisin seminaariin saapunut kirja kainalossa. Lähtikö se sieltä poistuessa mukaan kans, ei voi tietää.

Nonni, mitä tuli sanottua, ei se Toivo täällä sitten pitkään viihtynytkään. Prkl. Mutta eiköhän tässä jotain keksi, ja mitä tuli verkkokauppojen hintoja vilkaistua, niin ei onneksi sentään markkinoiden kallein kirja ole, joten ei kirjastokaan siitä varmaan suuria summia veloita - useampi kaljatuopillinen kumminkin mennee ohi suun (niillähän opiskelijat tunnetusti laskee, mitä nyt tradenomit kännykällä, tosin tunnetaan myös tapaus, joka käytti vaihtoehtoiskustannuksena he-man-ukkoja - very interesting).

Njaa, oliskohan siinä nyt taas tarpeeksi vaihteeksi, päätähuimaavalle fanitusjoukolle. Johan mä olen kohta yhtä suosittu kuin Roni - sic! :)

Lukekaa lapsillenne. Ennen kuin hukkaavat kirjat.