Kaikista pyhistä lupauksista ja hyvistä aikomuksista huolimatta näyttää
taas kuukausi hurahtaneen. Puolustukseksi on todettava, että kuukauden
viivästyksen aikana opintoviikkotiliä on kasvattu jo kuudella (!!!),
arvosanatkin kaksi nelosta ja vitonen. Istu ja pala. Kyllä kannatti. Ja
loman jälkeen on odotettavissa lisää... öööh.. ääh... tuota... ykkönen
muistiin ja.... Yhteensä jotakuinkin 23 opintoviikkoa (tämä siis sillä
ehdolla, että jaksaa loman aikana vääntää kaks rästissä olevaa
harjoitustyötä, jotka ovat olleet rästissä vasta vuoden, toim.
huom...). Wow. Ilmankos olikin kiireinen syksy. Ja tulee jopa vielä
tämän päälle lisää sitten myöhemmin, kun on kirjoittanut abstraktin
opinnäytetyöhönsä, joka on englanninkurssin viimeinen tehtävä (ans
kattoa, jaksaako enää siinä vaiheessa panostaa vai mitä näyttää
vitutuskäyrä) ja kunhan
pääsee/ehtii/kykenee/insertsomeotheryhtäkivanepämääräinenpredikaatti
uusimaan bumerangin. Joita on siis tähän mennessä tullut vasta yksi,
jipii. Toisaalta, 23 ov:n saldoon sisältyy 5 ov juridiikkaa, joten aika
korkeat on todennäköisyydet ainakin yhdelle bumerangille lisää. Ei se
mitään, noita tarvii, ainakin niin kauan, kunnes opin sen tekniikan,
jolla se palaa takaisin heiton jälkeen. Ei ole nimittäin vielä koskaan
onnistunut ja olis aika rouhee metsästystekniikka sorsamettälle. Little
help, anyone?
Opinnäytetyökin on sitten jo ajatusta pitemmällä: aloitusseminaarin
pito oli yksi ohjelmanumero joulukuun rumbanäytöksessä. Seuraavaksi
pitäisi aloittaa hervottoman lähdeaineistopinon läpikäynti. Jaa, ja
siitä aloitusseminaarista piti kuulemma joku muistio kirjoittaa ja
projektisuunnitelmaan korjaukset tehdä. Pitäisköhän sitä aktivoitua,
kun on nyt päivän maannut sohvalla ja ottanut kahdet päiväunet, ihan
sen takia vaan, koska on loma ja voi. Mene tiedä. (Voitaneen
edelleenkin olla herttaisen yksimielisiä, että allekirjoittanut
määrittelee sanan saamattomuus sanakirjassa...). Mutta jos miettisi
sitä vasta ens viikolla. Ja kaikkia muitakin hommia, jotka piti saada
ennen joulua tehtyä - uusi vuosi is beginning to sound rather nice,
don't you think.
Stressilelu kiittää ja kuittaa, siirtyy lomailemaan syksyn stressistä
ja hankkimaan uutta stressinaihetta perheen kanssa jouluilemalla. Huoh.
Muistakaa syödä paljon kinkkua, etenkin mun puolesta, minä kun en siitä
pidä (en minä mikään kaninruoanpupeltaja ole, herrassussiunakkoon, pois
se minusta ja kauas, mutta kinkku ei ole koskaan oikein istunut -
ilmeisesti äidinäidiltä peritty ominaisuus, joten äitikään ei voi
oikein valittaa, vaan kiltisti paistaa yli kakskymppiselle
nirppanokkakakaralleen paahtopaistin :D), mutta suklaat on sitten
mun, niihin ette koske!!! Nih!!
perjantai, 23. joulukuu 2005
Kommentit