Kaikista pyhistä lupauksista ja hyvistä aikomuksista huolimatta näyttää taas kuukausi hurahtaneen. Puolustukseksi on todettava, että kuukauden viivästyksen aikana opintoviikkotiliä on kasvattu jo kuudella (!!!), arvosanatkin kaksi nelosta ja vitonen. Istu ja pala. Kyllä kannatti. Ja loman jälkeen on odotettavissa lisää... öööh.. ääh... tuota... ykkönen muistiin ja.... Yhteensä jotakuinkin 23 opintoviikkoa (tämä siis sillä ehdolla, että jaksaa loman aikana vääntää kaks rästissä olevaa harjoitustyötä, jotka ovat olleet rästissä vasta vuoden, toim. huom...). Wow. Ilmankos olikin kiireinen syksy. Ja tulee jopa vielä tämän päälle lisää sitten myöhemmin, kun on kirjoittanut abstraktin opinnäytetyöhönsä, joka on englanninkurssin viimeinen tehtävä (ans kattoa, jaksaako enää siinä vaiheessa panostaa vai mitä näyttää vitutuskäyrä) ja kunhan pääsee/ehtii/kykenee/insertsomeotheryhtäkivanepämääräinenpredikaatti uusimaan bumerangin. Joita on siis tähän mennessä tullut vasta yksi, jipii. Toisaalta, 23 ov:n saldoon sisältyy 5 ov juridiikkaa, joten aika korkeat on todennäköisyydet ainakin yhdelle bumerangille lisää. Ei se mitään, noita tarvii, ainakin niin kauan, kunnes opin sen tekniikan, jolla se palaa takaisin heiton jälkeen. Ei ole nimittäin vielä koskaan onnistunut ja olis aika rouhee metsästystekniikka sorsamettälle. Little help, anyone?

Opinnäytetyökin on sitten jo ajatusta pitemmällä: aloitusseminaarin pito oli yksi ohjelmanumero joulukuun rumbanäytöksessä. Seuraavaksi pitäisi aloittaa hervottoman lähdeaineistopinon läpikäynti. Jaa, ja siitä aloitusseminaarista piti kuulemma joku muistio kirjoittaa ja projektisuunnitelmaan korjaukset tehdä. Pitäisköhän sitä aktivoitua, kun on nyt päivän maannut sohvalla ja ottanut kahdet päiväunet, ihan sen takia vaan, koska on loma ja voi. Mene tiedä.  (Voitaneen edelleenkin olla herttaisen yksimielisiä, että allekirjoittanut määrittelee sanan saamattomuus sanakirjassa...). Mutta jos miettisi sitä vasta ens viikolla. Ja kaikkia muitakin hommia, jotka piti saada ennen joulua tehtyä - uusi vuosi is beginning to sound rather nice, don't you think.

Stressilelu kiittää ja kuittaa, siirtyy lomailemaan syksyn stressistä ja hankkimaan uutta stressinaihetta perheen kanssa jouluilemalla. Huoh. Muistakaa syödä paljon kinkkua, etenkin mun puolesta, minä kun en siitä pidä (en minä mikään kaninruoanpupeltaja ole, herrassussiunakkoon, pois se minusta ja kauas, mutta kinkku ei ole koskaan oikein istunut - ilmeisesti äidinäidiltä peritty ominaisuus, joten äitikään ei voi oikein valittaa, vaan kiltisti paistaa yli kakskymppiselle nirppanokkakakaralleen paahtopaistin  :D), mutta suklaat on sitten mun, niihin ette koske!!! Nih!!