Nyt se sitten on tapahtunut, se mitä olen jo jonnin aikaa pelännyt:
ensimmäinen tilaaja blogilistalla. (Ja se ei muuten ole
allekirjoittanut, ihan noin niinku periaatteesta). Nyt iski vaan kauhea
epäilys, että se on joku kaveri, tuttu tai kumminserkunkaima tjsp.
Mitäköhän sitä uskaltaa enää suustaan päästää... * plaraa läpi kaikki
kirjoitukset ja miettii, missä kohtaa paljasti henkilöllisyytensä*
Eihän se muuten, mutta iskee kauhiat suorituspaineet: joku oikeasti
lukee, pitää näköjään oikeasti ruveta tekemään jotain ja nostamaan
tasoa. Toisaalta, tason nostamisen luulisi käyvän helposti: pohjalta ei
ole kuin yksi suunta ja tiettävästi se on ylöspäin. :)
Noh, hiljaista on taas pidellyt, mutta viikon loppupuolella tuli
suru-uutisia kuolemantapauksesta, joten jaksaminen on ollut vähän
heikoilla. (puhumattakaan siitä eksponentiaalisen vitutuksen ja
morkkiksen määrästä, kun pitäis tehdä rästitöitä, mutta ei vaan saa
aikaiseksi. ja siihen ei luulisi edesmenneen hirveästi vaikuttaneen -
tasan yhtä laiska fiilis oli viime viikonloppuna. No, jos sen tällä
kertaa laittais tämän vatsataudin piikkiin).
Huomenna heti aamusta olisi taas yksi seminaari, jonne laukata. Itse
asiassa olisi vielä ihan mukava aihekin, mutta sitä seuraava tunti on
peruttu, joten ans katto kuin äijän käy: saako revittyä itsensä punkan
pohjalta ylös ja (teko)reippaana kouluun vai voittaako lorvius acuticus
ja kouluun päästään vääntäytymään vasta puolenpäivän maissa...
Kuukausikin sitten vaihtui huomaamatta, yksi kuukausi bloggarinelämää
takana (saako sitä itseänsä jo tuolla nimellä kutsua? kertokaa nyt
hyvät ihmiset epätietoiselle). Parin viikon päästä häämöttääkin jo
syysloma. Tarkoittaa myös muutamaa välitenttiä, harkkatyön
palautuspäivämäärää (ajattelin tosin mennä kerjäämään viikolla
lykkäystä, kerrakin vielä oikealla selityksellä) ja yhden kurssin
lopputenttiä, se kun on poikkeuksellisesti yhdelle jaksolle pakattu
(useimmat meillä kestää koko lukukauden eli kaksi jaksoa). No, onpahan
ainakin tekemistä, kunhan vielä saisi itseänsi niskasta kiinni.
Paineita kasautuu myös siinä suhteessa, että olin asettanut itselleni
aihehakemuksen suhteen välietapiksi syysloman: hakemus siis syyslomalla
kasaan ja sitten hyväksyttäväksi. Mutta, ottaen huomioon kuinka
_ahkerasti_ hommaa on taas tällä viikolla saanut vietyä eteenpäin, niin
ei kovin hyvältä näytä. An mun kaik kestä.
Toisaalta, lisää aikaa opponentin etsimiselle. Kukakohan raukka siihenkin tehtävään joutuu. Sääliksi oikein käy. :)
Pitänee palata vahtimaan sohvaa, osoittaa kovasti taas innostumisen
merkkejä ja meinaa vaihtaa vapaalle. Prkl, heti kun selkänsä kääntää,
niin avot, johan hiiret hyppii pöydällä.
Täällä stressilelu, lorvilandia. Over and out.
sunnuntai, 2. lokakuu 2005
Kommentit