Nyt se sitten on tapahtunut, se mitä olen jo jonnin aikaa pelännyt: ensimmäinen tilaaja blogilistalla. (Ja se ei muuten ole allekirjoittanut, ihan noin niinku periaatteesta). Nyt iski vaan kauhea epäilys, että se on joku kaveri, tuttu tai kumminserkunkaima tjsp. Mitäköhän sitä uskaltaa enää suustaan päästää... * plaraa läpi kaikki kirjoitukset ja miettii, missä kohtaa paljasti henkilöllisyytensä*
Eihän se muuten, mutta iskee kauhiat suorituspaineet: joku oikeasti lukee, pitää näköjään oikeasti ruveta tekemään jotain ja nostamaan tasoa. Toisaalta, tason nostamisen luulisi käyvän helposti: pohjalta ei ole kuin yksi suunta ja tiettävästi se on ylöspäin. :)

Noh, hiljaista on taas pidellyt, mutta viikon loppupuolella tuli suru-uutisia kuolemantapauksesta, joten jaksaminen on ollut vähän heikoilla. (puhumattakaan siitä eksponentiaalisen vitutuksen ja morkkiksen määrästä, kun pitäis tehdä rästitöitä, mutta ei vaan saa aikaiseksi. ja siihen ei luulisi edesmenneen hirveästi vaikuttaneen - tasan yhtä laiska fiilis oli viime viikonloppuna. No, jos sen tällä kertaa laittais tämän vatsataudin piikkiin).

Huomenna heti aamusta olisi taas yksi seminaari, jonne laukata. Itse asiassa olisi vielä ihan mukava aihekin, mutta sitä seuraava tunti on peruttu, joten ans katto kuin äijän käy: saako revittyä itsensä punkan pohjalta ylös ja (teko)reippaana kouluun vai voittaako lorvius acuticus ja kouluun päästään vääntäytymään vasta puolenpäivän maissa...

Kuukausikin sitten vaihtui huomaamatta, yksi kuukausi bloggarinelämää takana (saako sitä itseänsä jo tuolla nimellä kutsua? kertokaa nyt hyvät ihmiset epätietoiselle). Parin viikon päästä häämöttääkin jo syysloma. Tarkoittaa myös muutamaa välitenttiä, harkkatyön palautuspäivämäärää (ajattelin tosin mennä kerjäämään viikolla lykkäystä, kerrakin vielä oikealla selityksellä) ja yhden kurssin lopputenttiä, se kun on poikkeuksellisesti yhdelle jaksolle pakattu (useimmat meillä kestää koko lukukauden eli kaksi jaksoa). No, onpahan ainakin tekemistä, kunhan vielä saisi itseänsi niskasta kiinni.

Paineita kasautuu myös siinä suhteessa, että olin asettanut itselleni aihehakemuksen suhteen välietapiksi syysloman: hakemus siis syyslomalla kasaan ja sitten hyväksyttäväksi. Mutta, ottaen huomioon kuinka _ahkerasti_ hommaa on taas tällä viikolla saanut vietyä eteenpäin, niin ei kovin hyvältä näytä. An mun kaik kestä.

Toisaalta, lisää aikaa opponentin etsimiselle. Kukakohan raukka siihenkin tehtävään joutuu. Sääliksi oikein käy. :)

Pitänee palata vahtimaan sohvaa, osoittaa kovasti taas innostumisen merkkejä ja meinaa vaihtaa vapaalle. Prkl, heti kun selkänsä kääntää, niin avot, johan hiiret hyppii pöydällä.

Täällä stressilelu, lorvilandia. Over and out.