...niin ettei veri kierrä. Saatana.

pieni päivitys: muuten menee päin helvettiä, aikataulut pettää, tietokone ei toimi ja ohjaava opettajakin on sairaslomalla. Bye bye toukokuun publiikki. Mutta, jos ei huonoa, niin jotain hyvääkin. Siis, mars mars äänestämään huomenna. Numerokin on helppo, kunhan vaan muistaa Aku Ankan: siis kolme, 3, trois, tre (niinkuin kolme ankanpoikaa ja American Bantam 313...) Jatkakaa. Niin minäkin. Ainakin yritän.

Kaikista pyhistä lupauksista ja hyvistä aikomuksista huolimatta näyttää taas kuukausi hurahtaneen. Puolustukseksi on todettava, että kuukauden viivästyksen aikana opintoviikkotiliä on kasvattu jo kuudella (!!!), arvosanatkin kaksi nelosta ja vitonen. Istu ja pala. Kyllä kannatti. Ja loman jälkeen on odotettavissa lisää... öööh.. ääh... tuota... ykkönen muistiin ja.... Yhteensä jotakuinkin 23 opintoviikkoa (tämä siis sillä ehdolla, että jaksaa loman aikana vääntää kaks rästissä olevaa harjoitustyötä, jotka ovat olleet rästissä vasta vuoden, toim. huom...). Wow. Ilmankos olikin kiireinen syksy. Ja tulee jopa vielä tämän päälle lisää sitten myöhemmin, kun on kirjoittanut abstraktin opinnäytetyöhönsä, joka on englanninkurssin viimeinen tehtävä (ans kattoa, jaksaako enää siinä vaiheessa panostaa vai mitä näyttää vitutuskäyrä) ja kunhan pääsee/ehtii/kykenee/insertsomeotheryhtäkivanepämääräinenpredikaatti uusimaan bumerangin. Joita on siis tähän mennessä tullut vasta yksi, jipii. Toisaalta, 23 ov:n saldoon sisältyy 5 ov juridiikkaa, joten aika korkeat on todennäköisyydet ainakin yhdelle bumerangille lisää. Ei se mitään, noita tarvii, ainakin niin kauan, kunnes opin sen tekniikan, jolla se palaa takaisin heiton jälkeen. Ei ole nimittäin vielä koskaan onnistunut ja olis aika rouhee metsästystekniikka sorsamettälle. Little help, anyone?

Opinnäytetyökin on sitten jo ajatusta pitemmällä: aloitusseminaarin pito oli yksi ohjelmanumero joulukuun rumbanäytöksessä. Seuraavaksi pitäisi aloittaa hervottoman lähdeaineistopinon läpikäynti. Jaa, ja siitä aloitusseminaarista piti kuulemma joku muistio kirjoittaa ja projektisuunnitelmaan korjaukset tehdä. Pitäisköhän sitä aktivoitua, kun on nyt päivän maannut sohvalla ja ottanut kahdet päiväunet, ihan sen takia vaan, koska on loma ja voi. Mene tiedä.  (Voitaneen edelleenkin olla herttaisen yksimielisiä, että allekirjoittanut määrittelee sanan saamattomuus sanakirjassa...). Mutta jos miettisi sitä vasta ens viikolla. Ja kaikkia muitakin hommia, jotka piti saada ennen joulua tehtyä - uusi vuosi is beginning to sound rather nice, don't you think.

Stressilelu kiittää ja kuittaa, siirtyy lomailemaan syksyn stressistä ja hankkimaan uutta stressinaihetta perheen kanssa jouluilemalla. Huoh. Muistakaa syödä paljon kinkkua, etenkin mun puolesta, minä kun en siitä pidä (en minä mikään kaninruoanpupeltaja ole, herrassussiunakkoon, pois se minusta ja kauas, mutta kinkku ei ole koskaan oikein istunut - ilmeisesti äidinäidiltä peritty ominaisuus, joten äitikään ei voi oikein valittaa, vaan kiltisti paistaa yli kakskymppiselle nirppanokkakakaralleen paahtopaistin  :D), mutta suklaat on sitten mun, niihin ette koske!!! Nih!!

arvatkaa sitten vaan, löytyikö se sieltä...

P R K L. T A N A. L I S Ä Ä P A I N O K E L V O T O N T A T E K S T I Ä ...

Väyrysen Pavelle tiedoksi: ei vielä tietoa, voiko vitutukseen kuolla, mutta empiirinen testi on hyvää vauhtia käynnissä.

Ja nottei siinä tarpeeksi: opinnäytetyön aihe hyväksytty. Onnitteluja (ts. surunvalitteluja) otetaan vastaan, adressit saa lähettää Mannerheimin lastensuojeluliitolle terveisin että eikös teidän tehtävä ole juuri tämmöisiä kärsimyksiä estää...

Hrmph.

No, syysloma tuli ja meni ja arvatkaa vaan, tuliko se aiheen hyväksymishakemus jätettyä? No eipä tietenkään: käytiin korkean tason bilateraalisia neuvotteluja, oli välillä valtakunnansovittelijakin mukana ja jopa Mahtisaarelle soittoa harkittiin, kun viimeinkin päästiin sopuun ja lopullinen sopimus (=lue hakemus) allekirjoitettiin tänään ja jätettiin ylemmän päättävän elimen ratifioitavaksi. Jaa ketkä neuvottelivat? No allekirjoittanut ja allekirjoittaneen henkinen olemus, erityisasiamiehenään saamattomuus, laiskuus ja vittu-mä-en-just-nyt-vaan-jaksa-vaikka-jaksankin -miehet. Että näin tällä kertaa. Hyvin alkaa: tavoiteaikataulussa ollaan jo kuukausi myöhässä, mutta onneks aikaa on vielä reilusti. Kunhan aloitusseminaarin saa pidettyä ennen joulua, niin hyvin menee.

Ajattelin vain viimeinkin päivittää hieman tilannetta, ihan vain teille kaikille fanilaumoilleni (l. molemmille tilaajille, tsik). Tästä eteenpäin lieneekin sitten säännöllisempää kirjoittelua odotettavissa, tiedä sitten, onko valitettavasti vai onneksi: luvassa epätoivoista vuodatusta, ajoittaista turhautumista ja hallanvaaraa alavalla maalla...

Sitten asiasta kenkälautaan. Tiedättekö, mikä nostattaa vitutuskäyrää suorastaan eksponentiaalisesti? No se, että on puolessavälissä 1 nopan kurssia ottaa ja hukkaa juuri kirjastosta lainaan saamansa kirjan... Etenkin, kun ko. kurssin suoritustavat on läsnäolo (100 %, argh) ja harjoitustehtävät - jotka ovat siis ko. kirjan tehtäviä. Repikää riemua siitä sitten... Tulin viime viikolla koulusta, kun ko. tunti oli ollut päivän viimeinen (ja olin jopa hakenut kirjan kirjastosta samana aamuna), nakannut repun nurkkaan ja unohtanut sen sitten sinne. Piti tyhjentää pikavauhtia seuraavana aamuna, kun tuli hätätilanne, enkä sitä ole sen jälkeen nähnyt. Sigh. Onneksi on vielä pieni toivonrahtu jäljellä, että olisin unohtanut sen luokkaan, mutta sen varaan ei kannata laskea. Vitutuksen kuorruttaa vielä se, että samassa syssyssä on sitten mennyt irtosälä, ts. kulmalukkokansio, missä oli ko. kurssin siihenastiset tehtävät jne. Ei vituta ei yhtään joo. Rahareikiä kun olis tällä hetkellä muitakin, eikä niistä vähäisimpänä mätkyt. Pistää vaan ihmetyttämään, mistä se verottajan täti/setä on ne luvut tempaissut, en minä ainakaan viime vuonna ole moista rahamäärää nähnyt, ei mitenkään voi olla... *viheltelee viattoman näköisenä*

Toivossa on hyvä elää, pakkaa vain olemaan adhd-oireinen elämänkumppani.

Huppista, juolahtipa juuri mieleeni, että olinkin sitten viime viikolla puheena olleen tunnin jälkeen mennyt opinnäytetyön aloitusseminaaria kuuntelemaan, kun sopivasti paikalle satuin. Ei kyllä hajuakaan, oliko se siinä vaiheessa mukana, tosin jostain syystä on hämärä muistikuva, että olisin seminaariin saapunut kirja kainalossa. Lähtikö se sieltä poistuessa mukaan kans, ei voi tietää.

Nonni, mitä tuli sanottua, ei se Toivo täällä sitten pitkään viihtynytkään. Prkl. Mutta eiköhän tässä jotain keksi, ja mitä tuli verkkokauppojen hintoja vilkaistua, niin ei onneksi sentään markkinoiden kallein kirja ole, joten ei kirjastokaan siitä varmaan suuria summia veloita - useampi kaljatuopillinen kumminkin mennee ohi suun (niillähän opiskelijat tunnetusti laskee, mitä nyt tradenomit kännykällä, tosin tunnetaan myös tapaus, joka käytti vaihtoehtoiskustannuksena he-man-ukkoja - very interesting).

Njaa, oliskohan siinä nyt taas tarpeeksi vaihteeksi, päätähuimaavalle fanitusjoukolle. Johan mä olen kohta yhtä suosittu kuin Roni - sic! :)

Lukekaa lapsillenne. Ennen kuin hukkaavat kirjat.